maanantai 6. marraskuuta 2017

Jouluisia tilkkutöitä Päivölässä

Tulee edes jotain uutta kivaa tehtyä jouluksi, kun menee viikonlopuksi kurssille, ajattelin.  Ja kun kotona odottaa keskeneräiset työt kiltisti laatikoihin pakattuna, niin ei haittaa, vaikka tulee muutama uusi keskeneräinenkin odottamaan. Sain viikonlopun aikana aloitettua neljä työtä, joista vain yksi tuli valmiiksi asti. Käsinompelut ovat sellaisia puuhia, jotka minulla aina jäävät odottamaan aikaa tulevaa. Yleensä siihen aikaan liittyy myös televisio ja iso mukillinen kahvia tai teetä.

Tontun tupa näytti Sanna-open Facebook-kuvissa niin hauskalta, että se oli ilman muuta ykkönen. Se olikin ainoa joka valmistui kurssin aikana kokonaan ja siitä olikin kuva jo viime kirjoituksessa. Jalostin Sannan tupamallia siten, että vaihdoin yhden ikkunan oveksi. Ja Sannalla sattui olemaan kivoja helmiä mukana ja hän vielä suostui ompelemaan ne paikoilleen, niin oviaukkoon saatiin ovi saranoilleen ja ovenkahvatkin sekä oven sisä- että ulkopuolelle. Koska minulla oli valittuna tiilikuvioinen kangas seiniksi, niin tokihan siitä piti vääntää myös savupiippu tuvan katolle. Ei mitään pelkkää sammalkattoa! Piparinpaistosavut jäävät tupaan sisälle, jos ei ole piippua.

Kiva ja melko nopeatekoinen pinta on pöytäliinassa, jonka melkein kaikki tekivätkin kurssilla. Itselläni tuli enemmän talvinen kuin jouluinen. Kuvassa vasta pinta, mutta nyt jo myös vanu ja alakangas on paikoillaan. Ompelin Sannan suosituksesta kankaat pussiin, niin ei tarvitse tusata nurkissa vinokantin kanssa. Tikkauksia pitää vielä tehdä, mutta en viitsi odottaa kuvan kanssa, vaan näette pinnan. Sehän se tärkein on. 





Koko kurssin kuuset ja tontunmökit
Parkettihuovan päälle koottu joulukuusi. Kultakuvioiset kaitaleet ja nauhat tuovat joulukuuselle juhlavuutta.
Joulukuusesta ei jäänyt kuin viimeisen liitossauman puolikas käsin ommeltavaksi, joten se valmistui kotona ihan nopsaan. En halunnut kuusesta niin selkeän "jouluväristä", vaan se on jo saanut kotona valot ja toimii iltahämärän valaisijana. Kahteen muuhun kuuseen on jo huovat leikattuna, jos innostun tekemään jouluisemman värisenkin.

Vanhan ruman ja ehkä vähän kolhuisen mukin voi peittää kaunilla kankaalla. Sain kivan tilpehöörin välisijoituspaikan. Muki on sen verran painava, että leikkuri ynnä muut painavat eivät paina sitä nurin. Tästäkin oli vain käsinommeltavat kohdat eli korvan ylä- ja alapuoli ja pohja ompelematta. Ei siis ylivoimaista ja valmista tuli. 



Itse ommeltu tunika Kangaskauppa Kankaisen viskoositrikoosta.
Kolmen keikarin blokit yhdistettynä pinnaksi.
Tästä tulee mieleen kartanon vanhan armon budoaari. Hiukan haalistunut ja puuterinen. 
Syyslomalla sain houkuteltua äitini kylään ja ompelin hänelle samanlaisen hihattoman topin, Pärnun matkamuistokankaasta, kuin itsellenikin. Ja liivitunikan, joka ylettyy juuri pepun alle. Väri on meidän molempien lempivärejä. Oli kiva tunne saada kaksi kangasta loppuun!




Nyt pukkaa päälle muutaman nallen urakka ja pitäisi päästä peittojen kimppuunkin. Olen kuitenkin aloittanut myös uuden harrastuksen. Olen kirjoittanut paikallislehteen pari juttua kotipitäjäni tapahtumista. Se on aika mielenkiintoista. Olen pitkään jo tykännyt kirjoittaa asioita jonnekin. Nyt minulla on virallinen julkaisukanava hiukan virallisempiin asioihin. Blogi ja päiväkirjat ovat niin henkilökohtaisia, että julkinen virallinen kirjoittaminen vaatii mielikuvitukselta hiukan erilaista näkökulmaa. Jännittävää!

Mukavaa marraskuuta!



sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Syystöitä

Älä pelkää, nyt ei ole kyse haravoinnista! Olen pitänyt ne ulkoistettuna ja pysynyt itse tiiviisti sisällä ompelemassa kaikki illat ja viikonloput, jos ei ole ollut mitään muuta sovittuna. Ukkokullan sain kiristettyä ulos silppuamaan vaahteranlehdet ruohonleikkurilla ja siinä puutarhaan liittyvät syystyöt onkin tältä syksyltä minun osaltani ainakin tähän asti. Toki syyslomaviikko alkaa, joten ihan liikunnan kannalta voisi vähän käydä pihalla jotain tekemässä, jos sattuu olemaan kuivat kelit.

Ilmoittauduin vaate- ja sisustusompelukurssille Wellamo-opistoon ja olen aloittanut yhdet housut, jotka ovat edelleen vaiheessa ja saanut valmiiksi trikootunikan ja hihattoman topin. Trikoo on viskoosia ja aivan ihanan tuntuinen päällä! Ostin sen lempikangaskaupastani eli kangaskauppa Kankaisesta Forssasta. Terveisiä vaan Forssaan!

Tilkkuhommiakin olen tehnyt. Osallistuin Sanna Parangon tilkkukursseille Päivölän kansanopistossa.  Syyskuussa oli tilkkusilppukurssi ja tänä viikonloppuna jouluisia tilkkutöitä. Ja siinä välissä kaivelin keskeneräisen "kolmen keikarin blokki" -peiton tekeleen esiin toiveena saada edes irralliset blokit yhdeksi tilkkupinnaksi.


Nämä hexagonin muotoiset mukimatot ovat ainoat valmiit silpputyöt tähän mennessä. Paperin päälle ommeltiin pienet silppukaitaleet puolikas kerrallaan ja yhdistettiin. Keskiosa on vähän isompi kuin mukin pohja. Vein nämä töihin itselle ja työkaverille.



Näitä kaitaleblokkeja oli todella kiva ommella! Tästä innostuin eniten koko kurssilla, mutta en ole ehtinyt jatkaa. Ehkä nyt syyslomalla jatkuu.


Mäyräkoirakin pitäisi kasvattaa loppuun. Silppumalleja oli jälleen pilvin pimein ja vaikka mitä ihanuuksia, mutta viikonloppu on todella lyhyt aika kokeilla puoliakaan. Sulkaa kokeilin, mutta siitä ei ole nyt hyvää kuvaa saatavilla. Ehkä myöhemmin, jos se saa vaikka joskus kaverin tai pari.



Koirasta puheenollen... Tässä on karvainen "lapsenlapseni". Pepi nimeltään. Pepistä tulee iso tyttö! Kovasti ovat yrittäneet ehdotella, että hoitoon pitäisi ottaa, mutta en ole innostunut, vaikka Pepi onkin söpö, kiltti ja viisas. En jaksa alkaa vahtia ruoka-aikoja ja pissalenkkejä, kun on niin paljon näitä muita harrastuksia.

Ja vielä kolmen keikarin blokkien hahmotelmia. (3 dudes quilt pattern tai hidden wells löytyy ohjeita).

Jouluisia töitä aloitin neljä (20 ohjeesta) ja valmiiksi sain vain tontun tuvan. Kuva on otettu Päivölässä, joten tuvan sisällä ei ole vielä jouluvaloja, joita sinne suunnittelin. Sopivasti löytyi siniristilippu tuvan pihalle :)

Pakkaskelit ja mustat jäät ovat taas täällä, ajelkaahan varovasti! Hyvää syksyä!


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Mun laji

Muistat varmaan tuskailuni elämäntaparemontin ja liikunnan kanssa? Elokuun lopulla oli toiseksi viimeinen kerta työnantajan kustantamaa kuntokuuria. Olimme Pajulahdessa ja oli kiva päivä, sattui jopa poutasää. Aamulla kävimme ensin kävelyllä, sitten kävimme läpi asettamiamme tavoitteita. Minulla se oli säännöllisen liikunnan lisääminen. No, tavoitehan on jotain, jota kohti kulkea... vieläkään en ole kyllä niin perillä kuin toivoisin. Lounaan jälkeen suunnittelimme, miten tästä jatketaan eteenpäin ja mitä puolen vuoden päästä on tavoitettu. Ja sitten lähdettiin kokeilemaan, mitä kaikkea voi tehdä jumppapallon avulla. Totesin, että minä ainakaan en saanut sillä aikaiseksi muuta kuin kipua. Muutama liike tehtiin pallon päällä istuen, ja ne nyt meni miten kuten. Sitten piti olla vatsallaan pallon päällä, kädet lattiassa ja nostaa vuorotellen vastakkaista kättä ja jalkaa yhtä aikaa. Minua sattui vatsaan, ranteisiin ja niskaan. Piti työntää ylävartalo eteenpäin ja tehdä punnerruksia, minua sattui kaikkiin käsien niveliin sekä niskaan ja hartioihin. Kun nousin pallon päältä polvilleni lattialle, sen lisäksi, että sattui polviin, meinasin purskahtaa itkuun, kun järkyttävä vihlonta nousi hartioista niskan ja kallonpohjan kautta takaraivoon, kun nostiin pään. Se oli niin kauhea tunne, että vatsassa asti tuntui yököttävältä!
Lopuksi laskeuduttiin jumppamatolle ja venyteltiin. Kaikki liikkeet sattuivat johonkin. Ei niinkään venytykset, mutta se lattialla oleminen! Ja sieltä nouseminen, kun aina vihlaisi niskasta takaraivon kautta päälaelle. Ei ollut minun laji tuo.
Mutta kahvin jälkeen mentiin vesijumppaan. Ja kun pääsin altaaseen ja musiikki alkoi soida, vesi kannatteli, meinasin itkeä taas. Silkasta ilosta ja onnesta! Mihinkään ei sattunut! Olin niin liikuttunut! Ja niin onnellinen, että minua muistutettiin, miten kivaa vesijumppa olikaan! Vuosia sitten edellisen työpaikkani aikaan, kävin vesijumpassa kaksi kertaa viikossa eri paikkakunnilla, kun ne sopivat hyvin työmatkan varrelle. Sitten onkin ollut kymmenen vuoden tauko. Nyt työpaikkani on jälleen uimahallin vieressä! Kun pääsin kotiin tuona iltapäivänä, menin heti katsomaan, onko kansalaisopiston vesijumpparyhmissä vielä tilaa. Ja niinpä kävi, että pääsin ryhmään, joka on heti työpäivän päätteeksi! Ei voinut paremmin käydä! Uskon, että näin oli tarkoitettu. Nyt käyn sekä joogassa että vesijumpassa. Ja myös tilkkutyökurssilla ja vaatetus- ja sisustusompelukurssilla. Kaksi kertaa viikossa liikuntaa on sentään jotain, mutta ei vielä tarpeeksi, ikävä kyllä.

Sitten vielä muutama tilkkukuva. Ensin se kansionpäällinen, jossa on katedraalinikkuna. Tänne voi kerätä kaikkia unelmia, haaveita ja tunnelmakuvia.


Sitten muutama kuva Kosken Kilttaajien tilkkutyönäyttelystä.

Myynnissä olleet pussukat

Kasseja ja peitto perhosblokeista

Kesäisen vihreää. Tuula Rantasen peitto, minun tekemä tyyny ja tuolin päällinen

Suomi100-ajatuksella koottu näyteikkuna. Sinivalkoista ja Suomen luonnon eläimiä


Ystävän sydän on tämän mallin nimi. Peiton teki Heli Jokivuori


Eija Sepän keinutuolinmatto. Taustalla ruskea työ on minun tekemä peitto puusohvan päälle. 
Mun syrämmeen mahtuu kaks ämmää, mää ja mun sisko.
Tein tämän siskolleni synttärilahjaksi vuonna 2014. Koko 250 x 250 cm

Rakas ystäväni valvomassa näyttelyä ja tietenkin käsinompelut käynnissä :)
Ompelin sisustuskankaiden mallipaloista sohvaan uuden päällisen. Vain yksi musta parisängyn lakana ja metri Ikean paksumpaa harmaata puuvillakangasta ovat uutena ostettuja
.  Sohva sai uuden kodin nuorenparin luona. Kuvassa vielä meillä kotona. (Huom. kuntopyörä valmiina palvelukseen tarjoamassa vaihtelua sohvalla lötköttämiseen 😀)


Kerran meikäläinenkin sai pidentää housut!

Ja vielä asiasta viidenteen... Konmarin myötä löysin taannoin kapselipuvuston idean. Ja kapselipuvustosta kertovan blogin Caps Look. Mielenkiintoista! Nyt olen verkkokurssilla opettelemassa kapselipuvuston tekemistä itselle, ynnä muuta pukeutumiseen liittyvää juttua. Saapi nähdä, helpottuuko aamuiset "Mitä-mä-laitan-päälle" -tuskat, kun ei ole kuin 20 vaatetta, joista valita. Ja niillä pitää selvitä kolme kuukautta, kunnes vaihdetaan talvivaatekapseliin 💙

lauantai 19. elokuuta 2017

Kaverit kyselee, että koskas taas kirjoitat. No, okei, mutta itse pyysitte. Ei tartte kommentoida, jos aihe ei miellytä :)

Koko kesän on aiheita vilahdellut mielessä, mutta en vaan ole saanut aloitettua. Kai sitä voisi tietty kirjoittaa joskus lyhyemminkin mieleen tulleita juttuja tai hiljattain tapahtuneita asioita. Alkukesä meni ihan piloille, kun töihin tuli aivan valtava stressinaihe: koulukuljetukset. Sen päävastuu tiputettiin kouluille melko yllättäin ja aikataulu meni täysin päällekkäin kevätlukukauden todistusten teon kanssa, saatika kaiken muun, mitä kouluilla tehdään, kun oppilaat (ja useimmat opettajat) on saatu ulos koulusta. No, saatiin se jotenkin porukalla hoidettua ja kaipa lapsosilla edes jonkinlaiset kyydit pääsääntöisesti on. Ensi vuonna tuokin homma on helpompaa. Pidentyneistä työpäivistä johtuen kuntosalilla käyminen jäi. En vain jaksanut enää viiden aikaan kääntää renkaita sinne suuntaan, kun se oli kotoa pois päin.
Petuniat, verbenat ja miljoonakellot 1.7.17

Toinen alkukesän murheen aihe oli tietenkin sää! Miten kylmä!
Tuntui, että mikään ei kasvanut (eikä kaikki vieläkään). Ja mihin istutan kaikki ostamani taimet? Millä ajalla, kun illalla töiden jälkeen olin ihan zombi.
Mutta se siitä. Kohta on taas talvi tulossa ja kesäkuun kylmät tuntuvat lämpimiltä.

Mutta note to self: Älä osta kesäkukkia taimina, never ever again.


Juhannukseksi sain vihdoin valmiiksi kuopuksen seinälle seinävaatteen, jonka nimeksi tuli "Läpi harmaan kiven". Kun ompelin pintaa kasaan, ajattelin, että se alkoi vaikuttaa kalliolta. Ja kuten kallioissa monesti on erilaatuisia kiviä, siellä voi olla sellaisia kohtia, joista pääsee helpommin läpi, kun rohkeasti uskaltaa. Samoin elämässä ja tuossa kankaisessa kallioseinässä on vaaleita, valoisia kohtia, jotka antavat toivoa ja rohkaisevat kokeilemaan. Olkoon tämä elämänfilosofian lyhyt oppimäärä kuopukselleni 💗
Hän oli kuulemma odottanut seinälle "jotain kangasta tai vanhaa mattoa, eikä tollasta ylihienoa", joten taisi tykätä :)


Sitten päästäänkin yhteen kesän kohokohdista: Mäntyharjun kansalaisopiston tilkkutöiden kesäkurssi! Juhannussunnuntaina matkaan. Torstain kohdalla päätin, että koska seuraavan viikon kurssilla oli edelleen paikkoja vapaana, ilmoittauduin toiseksi viikoksi. Toisaalta hullua maksaa toisen kerran sama kurssi, mutta en käynyt missään muualla niin kaukana kesälomareissulla, että menköön sen piikkiin. Ja sain kymmenessä päivässä 12 valmista työtä, sekä yhden totaalisen keskeneräisen, joka on edelleen kesken. Väliviikonlopun olin ukkokullan ilona kotona.



Etukorttikotelon ohjeesta laajensin teepusseille suojapussin matkakäyttöön. Pysyvät ehjinä käsilaukussa. Musta-valkoinen pussi on kännykkäpussi töihin.








Viime vuonna tehdyistä blokeista (unkarilainen taittelu ja kaksi lokkia) tein japanilaisia pussukoita.

Se oli muuten kiva tehdä, mutta sivujen kanttaus oli aika homma rakkaalle Pfaffilleni, kun pohjan taitoksen vuoksi oli niin paksuja kohtia.


Lokki on tehty humalaisen polku -tekniikalla.












Kaareva kukka -blokki oli tämän vuoden aihe ja sekin jatkui japanilaiseksi pussukaksi, kun en jaksanut tehdä niitä enempää.





Kukkakoriblokkeja minulla oli kaksi, kun sain taannoin edesmenneen tilkkuilijan jäämistöä. Japanilainen tuli tehtyä niistäkin.

Tein myös yhdestä kankaasta samalla tekniikalla käsilaukun (ei kuvaa).





Etyk-laukkuja (en-tule-yöksi-kotiin) tein kummallakin viikolla yhden. Ensimmäisellä viikolla itselleni aarrekankaasta, jota olen jemmannut monta vuotta, koska siinä on niin kaunis kuvio.
Keskellä olevan vetoketjun voi sulkea, joten kassista tulee hiukan pienempi. Sankana on valmista punottua nahkanauhaa Karnaluksista.

Tätä suunnittelin työkassiksi, vaikka yleensä menenkin yöksi kotiin...

Samasta kankaasta tein kynäpenaalin ja sain kankaan loppumaan paria ehjää ympyräkuviota lukuunottamatta.

Yksivärisestä turkoosista tein vielä lukulaseille pussin.









Toisen viikon kassiin käytin kettukankaan ja vanhaa pöytäliinaa, jossa on pihlajanmarjoja ja -lehtiä. Klassinen kettu ja pihlajanmarjat -yhdistelmä. Onneksi löysin varastostani sopivat ostosangat, niin niiden tekeminen ei vienyt aikaa.

Tämän annoin siskontytölle (ja siskolle).








Katedraalin ikkuna  pikatekniikalla. Paljon tuli saumoja, mutta kankaat ovat kauniita yhdessä. Ensimmäisellä viikolla valmistui "ikkuna" ja toisella viikolla tikkasin sen ja tein kassin valmiiksi. Sangat ovat sen verran pitkät, että kassia voi kantaa olalla. Katedraalin ikkunasta oli ohjelmassa myös tarkoitukseen suunnitellulla viivottimella tehtävä versio, mutta sitä en kokeillut.
Kaikki kolme kuvassa näkyvää kangasta meni loppuun. Vain muutama kaitale jäi roskapalalaatikkoon. Jotenkin tyydyttävä tunne, kun saa jotain oikeasti loppumaan sen lisäksi että jotain tulee valmiiksi. (Toki keväällä ja kesällä on tullut ostettua melko paljon uusia kankaita...)

Muutama vuosi sitten talvikurssin aluksi meillä oli ihan perinteinen katedraalin ikkuna kokeilussa ja sain neljä "ikkunaa" valmiiksi tänä vuonna kevään korvalla. Mäntyharjulla tein siitä yhdistelmästä ja Lontoon tuliaisesta eli Cath Kidstonin ruusukankaasta kansion päällisen. Tavallaan sekin valmistui, mutta siitä tuli hiukan liian iso, joten kotona aloin purkuhommiin ja korjasin sen. Laitan siitä kuvan seuraavaan kertomukseen. Yritän tehdä sen vielä ennen talvea ;) Ja samalla kerron hiukan Kosken Kilttaajien tilkkutyönäyttelystä. Leppoisaa loppuelokuuta sillä välin!









keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kevätenergiaa

Nyt saattaa tulla tilkkuasiaa minimaalisesti, koska - uskokaa tai älkää - olen alkanut löytää liikunnan iloa! Olen solminut kuntosalin kanssa kolmen kuukauden sopimuksen ja itseni kanssa kaksi kertaa viikossa -sopimuksen. Kolmas viikko menossa ja vielä tuntuu hyvältä ;)

Ystäväni maisteri M. suositteli tätä Lahden Kuntohoitoa jo vuosi sitten, mutta silloin aika ei ollut todellakaan kypsä. Silloin elin sitä aikaa, että lähes itkien pakotin itseni kävelylle. Tämän kevään aikana stressin aiheeni ovat vähentyneet niin paljon, että Kaisa Jaakkolan "Hyvän olon hormonidieetti" -kirjan rohkaisemana päätin hankkia itselleni paremman lihaskunnon ja sitä myötä paremman hormonitoiminnan, lähinnä insuliinivasteen. Kuntosalikertojen lisäksi olen viikon kolmannen liikuntakerran käynyt joko kävelyllä, venytellyt tai kevyesti jumpannut kotona. Harjoitustehoni eivät ole vielä millään tasolla, mutta olen silti päättänyt olla stressaamatta. Kaikki, mitä nyt teen, on enemmän kuin kuukausi sitten ja ylipäätään moneen vuoteen. Pyrin pitämään tasaiset ateriavälit, tarpeeksi proteiineja, kasviksia, marjoja, hyvälaatuisia rasvoja ja terveellisempitä hiilihydraatteja, mutta olen itselleni armollinen, jos en aina pääse tavoitteeseen. En ole täydellinen, mutta aina siihen voi pyrkiä :)

Tässä kuntosalissa on merkittävä etu verrattuna muihin kuntosalikokemuksiini. Siellä on käytössä sellaiset älykortilla ohjautuvat laitteet, joten itse ei tarvitse säätää painoja eikä edes muistaa, kuinka paljon vastusta on ollut. Myös toistojen määrän kone laskee ja piippaa kun kaikki on tehty! Heti kolme huolenaihetta vähemmän. Sali on myös valoisa ja "tuoksuton", jota ei ainakaan tuosta lähikuntosalistani voi sanoa monestikaan.

Mutta olen minä vähän ommellutkin. Sain musta-harmaan version käsilaukusta valmiiksi.


Ja kuopuksen seinävaatekin on edennyt vähän. Kaitaleita käänneltiin porukalla yhdellä tilkkukurssikerralla, mutta en tietenkään kirjoittant mitään muistiin. Joten ihan fiilispohjalla mennään... Päädyin nostamaan raidat pystyyn ja lyhensin kaitaleet 110 cm korkeiksi. Ja koska hötkyilin, niin leikkasin yhden kaitalerivin vain 100 cm mittaiseksi ja kommenttini sen huomattuani eivät ole julkaisukelpoisia! Lohduttaudun sillä, että tilkkuguruni Sannan mukaan tilkkutyössä saakin olla saumoja.

Iso keskikappale on noin 150 cm leveä. Yli jääneistä kaitaleyhdistelmistä kokoan 10 cm leveää raitanauhaa. Vaakatasoon tulevat ylä- ja alareunan pitemmät kaitaleet ovat vielä vajaita, joten eivät ole luonnoskuvassa. Mietin, että jospa jättäisi kaitaleet "kellumaan" keskipalan ympärille. Se vaatii jonkun ikäänkuin taustakankaan, jota tulee palojen väliin. Mietinnässä on vaihtoehtoina harmaa tai valkoinen. Reunakantti tulee mustalla. Seinävaatteen saaja on onneksi hyväksynyt nuo työn värit, eikä muu kiinnosta, joten saan mennä ihan itsekseni läpi tuon harmaan kiven.


Kukkasiin on vaihdettu mullat, kiitos ukkokullan! Kevään taimikuvastosta hankituista taimista olen vasta kaksi saanut hengiltä, joten voi olla, että muutama pysyy hengissä ulosistutukseen saakka. Piha on haravoitu ja melkein kaikki roskakasatkin jo kärrätty pois. Ukkokulta pisti jo perunaakin yhteen lavakauluskasvilavaan. Herttinen, miten tänä keväänä onkin saatu paljon aikaiseksi! Hyvää kevättä teillekin, älkääkä pahastuko, kun en ole vastannut kommentteihin. Huomasin ne vasta, kun en ole ehtinyt tänne käymään pariin viikkoon. Kommenttinne ovat silti hyvin kallisarvoisia! Lämmin kiitos niistä!

torstai 27. huhtikuuta 2017

Paljon tekeleitä - vähän valmista

Laitanpa pari sanaa ja kuvaa vielä viime aikojen ompeluksistakin.


Nämä siniset ja punaiset ovat jonain päivänä perhosblokkeja. 


Tämä raidallinen työ sai innoituksen Kemin Lumitilkuissa. Kaikkia kaitaleita ei ole vielä yhdistetty yhteen ja mietinnässä on lisää pystyraitaa.


Käsilaukkuja on tulossa kaikenkaikkiaan kolme. Punainen vasta valmis.